Todellisen hengellisyyden tunnusmerkki
Monesti seurakuntakuvioissa kuulee ihmisten sanovan, että tuo ja se henkilö on hengellinen ja palava. Usein hengellisyyden mittarina käytetään erilaisten näkyvien armolahjojen toimintaa ihmisen elämässä. Erityisesti vapaiden suuntien seurakuntien keskuudessa palavan veljen tai sisaren viitan saa helposti ylleen myös henkilö, jonka puhetyyli ja esiintyminen seurakunnan edessä on suurella energialla, tunteella ja äänenvolyymillä höystettyä. Tähän väliin täytyy todeta, että kaikki nämä asiat voivat löytyä aidosti hengellisestä ihmisestä. Kuitenkin Jeesus Kristus sekä apostoli Paavali nostavat esiin erään asian yli muiden Jumalaa lähellä elävän uskovan todelliseksi tunnusmerkiksi.
Jeesus sanoi seuraajilleen: “Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” Joh. 13:34
Korinttin uskovia oli siunattu monilla hengellisillä lahjoilla mutta heidän keskuudessaan ilmeni eri tavoin kuitenkin paljon itsekyyttä ja rakkaudettomuutta. Paavali kirjoittikin heille seuraavasti:
“Vaikka minä puhuisin ihmisten ja enkelien kielillä mutta minulta puuttuisi rakkaus, olisin vain kumiseva vaski tai helisevä symbaali.” 1 Kor. 13:1
Kaikkein puoleensavetävin puhetaito, esiintyminen ja armolahjojen koko kirjo ovat arvottomia ilman rakkautta toista ihmistä kohtaan. Ilman rakkautta ne eivät ole sen merkityksellisempiä, kuin instrumentti, jolla soitetaan musiikkia. Jäljelle jää vain hetken soiva ja sitten katoava ääni. Ei sen enempää. Myöskään parhaimmalla teologisella tiedolla ja oikeoppisuudella ei ole mitään merkitystä ilman rakkaudellista asennetta lähimmäistä kohtaan. Pastori Chuck Smith on kirjoittanut seuraavan hyvän ajatuksen aiheeseen liittyen:
“Paljon oikeita vastauksia tärkeämpi on oikea asenne. On parempi, että meillä on oikea asenne ja väärät vastaukset, kuin oikeat vastaukset ja väärä asenne.”
Raamatun mukaan hengellistä uskovaa ei siis tunnisteta inhimillisistä kyvyistä eikä hengellisten lahjojen toiminnasta, vaan rakkaudesta. Rakkaus toisiimme kertoo suhteestamme Jumalaan, eivät armosta annetut lahjat. Meidän tulee tavoitella Paavalin mukaan erilaisia armolahjoja mutta yli niiden meidän tulee kuitenkin kilpailla toistemme kunnioittamisessa ja rakastamisessa.
“Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi”, neuvoo Paavali kirjeessään Kolossassa asuvia uskovia. Kol. 3:14
On tärkeä muistaa ettei rakkaus ole vain sisäinen tunne, vaan tahdon päätös. Päätän laittaa toisen ihmisen itseni edelle. Ihmisinä olemme kuitenkin heikkoja ja vajavaisia. Siksi saammekin päivittäin turvata Jumalan Hengen pysyvään, kestävään, täydelliseen ja täydelliseksi tekevään rakkauteen, joka asuu meissä uskon kautta Jeesukseen.
”Jumala on vuodattanut rakkautensa meidän sydämiimme antamalla meille Pyhän Hengen.” Room. 5:5
