Turun Kotikirkko

 

Blogikirjoitus

Miten vihollinen väistyy?

Markuksen evankeliumista löytyy mielenkiintoinen kertomus, missä opetuslapset eivät kyenneet ajamaan pahaa henkeä ulos pojasta, vaikka olivat saaneet Jeesukselta vallan kyseisen toimenpiteen suorittamiseen ja olivat aikaisemmin omin silmin nähneet jumalallisen voiman toimivan kauttaan kyseisellä alueella. Opetuslasten kysellessä hölmistyneenä epäonnistumisensa syytä sen jälkeen, kun Jeesus oli karkottanut riivaajahengen pojasta vaivattomasti, Mestari opetti heille erään äärimmäisen tärkeän hengelliseen sodankäyntiin liittyvän periaatteen:

Kun Jeesus oli mennyt sisälle, opetuslapset kysyivät häneltä heidän ollessaan keskenään: ”Miksi me emme pystyneet ajamaan henkeä ulos?” Hän vastasi heille: ”Tätä lajia ei saa lähtemään muulla kuin rukouksella. (Markus 9:28-29, Raamattu kansalle käännös)

Todennäköisesti opetuslapset olivat alkaneet luottaa liikaa siihen, että samat asiat tulisivat tapahtumaan heidän kauttansa samalla tavalla, jatkuvasti. Heidän huomionsa ei ollut enää Hänessä, joka oli heidän voimansa lähde, vaan siinä, mitä he itse tekivät. Nyt he kuitenkin olivat kohdanneet voimakkaamman henkivallan, kuin koskaan aikaisemmin. Myös meillä on krisitittyinä vaara urautua ja alkaa tehdä asioita omassa voimassamme sen sijaan, että turvautuisimme nöyrästi Jeesuksen voimaan ja pitäisimme katseemme Hänessä. Varsinkin silloin, kun elämässämme menee hyvin ja asiat näyttävät rullaavan eteenpäin omalla painollaan, alamme usein valheellisesti luottamaan omaan uskoomme ja omiin kykyihimme.

Matteus kuvaa evankeliumissaan saman tapahtuman Markusta lyhyemmin. Siellä Jeesus sanoo opetuslapsilleen näin: “Mutta tämä laji ei lähde ulos ilman rukousta ja paastoa.” (Matteus 17:21)
Edesmennyt pastori ja Raamatun kommentaattori Matthew Henry on todennut seuraavasti:
“Paasto on keino sijoittaa keho palvelemaan sielua rukouksessa.”

Vaikka opetuslapsille olikin annettu voima ajaa ulos pahoja henkiä, niin he olivat laiminlyöneet kristityn elämän yhden tärkeimmän osa-alueen, rukouksen.
Jumalan voima ei ole koskaan mikään taikatemppu tai automaatio, jota voimme käyttää silloin kun itse haluamme. Meidän on oltava aina kuulaisia Pyhän Hengen johdatukselle ja toimittava niin, kun Hän meitä kehottaa toimimaan tietyissä tilanteissa. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että jollekin on esimerkiksi annettu sairaiden parantamisen armolahja. Kaikkien armosta saatujen taivaallisten lahjojen käytössä meidän on oltava aina riippuvaisia Jeesuksesta ja hoidettava suhdettamme Häneen. Kännykän tyhjentynyt akkukaan ei lataudu itsestään, vaan ainoastaan silloin, kun se liitetään laturin kautta pistorasiaan. Tällöin latauskäyrä alkaa pikkuhiljaa nousta ylospäin. Rukous on voimaannuttava väline kristityn ja voiman lähteen, Kristuksen,  välillä. Me tarvitsemme latautumista Jumalan voiman läsnäolossa, koska uskomme vahvistuu vain Hänen kanssaan vietetyn ajan seurauksena.

Jeesuksen sanat “tätä lajia” ilmaisevat, että on olemassa erilaisia riivaajahenkiä, joista toiset ovat toisia voimakkaampia. Opetuslapset olivat kohdanneet aikaisempaa voimakkaamman vihollisen ja he epäonnistuivat sen kukistamisessa, koska eivät olleet hoitaneet omaa hengellistä elämäänsä ja vahvistuneet sisäisesti.

Matteus ilmaisee evankeliumissaan, että syy opetuslasten epäonnistumiseen oli rukoilemattomuuden lisäksi myös epäusko (Matteus 17:19-20). Kun paholainen tietää kohdanneensa voittajansa, sen ainoa keino on peloitella ja näytellä mahtavampaa, kun se oikeasti on. Liian usein tämä näytös toimii. Kun pelko saa meissä vallan alamme ajatella, että nyt tuli haukattua liian suuri pala.  Juuri tätä saatana haluaa. Se haluaa saada Jumalan palvelijat jättämään työnsä kesken ja perääntymään reviiriltään. Vihollisen voiman kohtaaminen ei saisi saada meitä pelkäämään ja vetäytymään, vaan sen tulisi saada meidät yhä syvemmin etsimään Jumalan läheisyyttä ja Hänen voimaansa. Voimme olla uskossa vahvoja ainoastaan silloin, kun tunnemme Jumalan elävää sanaa Raamatussa ja vietämme aikaa Hänen muuttavassa läsnäolossaan.

Kun hengellisiä voittoja tapahtuu, niin meidän uskomme määrä ei ole koskaan pääosassa, vaan Hänen suuruus, johon me uskomme. Vaikka uskomme ei olisi suurempi kuin pieni sinapinsiemen, se voi silti siirtää vuoria, eli saada aikaan inhimillisesti mahdottomalta näyttäviä asioita (Matteus 17:20). Todellinen usko on luottamista Jumalan Sanaan ja hyvään tahtoon negatiivisista ajatuksista, tunteista ja peloista huolimatta. Suurimpaankin ihmisen uskoon sekoittuu tässä ajassa aina epäuskoa mutta onneksi Jumala ei odota meiltä täydellistä tai suurta uskoa. Hän odottaa vain uskoa, oli se sitten miten pientä tahansa. On tärkeä myös muistaa, että vuoria siirtävää uskoa voi olla ainoastaan silloin, kun Jumala ilmoittaa tahtovansa niitä siirtää, ei silloin, kun me haluamme siirtää niitä.

Rukous yhdessä Jumalan Sanan tuntemisen kanssa ovat Jumalan antamia työkaluja vihollisen linnoitusten kaatamiseksi henkimaailmassa. Myös paastolla on tärkeä rooli osana rukousta silloin, kun tarvitsemme kipeästi Jumalan ilmestymistä haastavissa tilanteissa. Näitä kaikkia tarvitsemme, jos haluamme nähdä uskomme vahvistuvan ja vihollisen väistyvän edestämme.