Turun Kotikirkko

 

Blogikirjoitus

Kristitty ja parantuminen

Rangaistus oli hänen päällään, että meillä olisi rauha, ja hänen haavojensa kautta meidät on parannettu (Raamattu kansalle-käännös) Jesajan kirja 53:5

Nämä profeetta Jesajan lausumat profeetalliset sanat ristiinnaulitusta Kristuksesta noin 700 vuotta ennen tämän syntymää aiheuttavat edelleen päänraapimista kristittyjen keskuudessa siitä, mitä Jesaja oikein tarkoitti. Oliko profeetalla mielessään fyysinen paraneminen, vai hengellinen parantuminen, vaiko mahdollisesti molemmat?

Saamme hieman lisätietoa kysymykseen, kun tutkimme, missä asiayhteydessä Uuden testamentin kirjoittajat lainasivat kyseistä Jesajan kohtaa. Matteuksen evankeliumissa kirjoittajalla vaikuttaa olleen mielessään nimen omaan fyysisistä sairauksista parantuminen.

Illan tultua Jeesuksen luo tuotiin monta riivattua. Hän ajoi sanallaan henget ulos ja paransi kaikki sairaat, jotta kävisi toteen profeetta Jesajan kautta puhuttu sana: ”Hän otti päälleen meidän sairautemme ja kantoi meidän tautimme.” (Raamattu kansalle-käännös) Matteus 8:16-17

Apostoli Pietari näyttää kuitenkin painottavan kirjeessään hengellistä parantumista synnin aiheuttamasta sairaudesta kyseiseen Jesajan profetiaan viitaten.

Kristus itse kantoi meidän syntimme ruumiissaan ristinpuulle, että me synneille kuolleina eläisimme vanhurskaudelle. Hänen haavojensa kautta teidät on parannettu. Te olitte eksyksissä niin kuin lampaat, mutta nyt te olette palanneet sielujenne paimenen ja kaitsijan luo. 1 Pietarin kirje 2:24-25

Järkevintä onkin varmasti todeta, että molemmat paranemiset– fyysinen sekä hengellinen – sisältyvät Jesajan profetiaan Jeesuksen kärsimyksistä ja ristinkuolemasta.

Kuuluuko uskovalle täydellinen terveys jo nyt?

 

Jos kerran meidät on uskon kautta Jeesukseen parannettu synnin aiheuttamasta hengellisestä sairaudesta, niin voimmeko sitten tähän Raamatun lupaukseen luottaen todeta, että jokaiselle uskovalle kuuluu myös fyysinen terveys tässä ja nyt? Ja jos fyysistä paranemista ei tapahdu, niin syynä on silloin henkilön uskon puute, tai elämässä oleva tunnustumaton synti?

Eräs Suomessa vaikuttava tunnustuskunnista riippumattoman karismaattisen seurakunta onkin päätynyt seuraavaan näkemykseen kotisivullaan Lunastuksen muut vaikutukset-otsikon alapuolella:

Herran Jeesuksen kuolema, hautaus ja ylösnousemus ei ainoastaan varmistanut ikuista lunastusta synnistä, vaan myös lunastuksen sairaudesta, köyhyydestä ja puutteesta. Jumalallinen parantuminen on saatavilla sovituksen kautta. Se on parantuminen fyysisistä sairauksista ja toimii Jumalan voimasta erilaisten metodien kautta, mitkä ovat yksityiskohtaisesti Sanassa.

Huomaamme, että tässä ajattelussa suuri painoarvo laitetaan Jesajan profetian menneeseen aikamuotoon: hänen haavojensa kautta meidät on parannettu. Eli koska tämä lupaus on menneessä aikamuodossa, niin uskova voi odottaa, että fyysinen terveys on Jumalan lahja jokaiselle kristitylle juuri nyt, kuten hengellinen parantuminen on Jumalan lahja jokaiselle Jeesukseen uskovalle juuri nyt.

Ylösnousemus on täydellinen parantuminen

 

Raamatun kokonaisilmoitusta ja kontekstia tutkimalla näemme selvästi, että täydellinen paraneminen sairauksista on Jumalan lupaus ja lahja jokaiselle uskovalle Jeesuksen ristillä suorittaman sovituksen tähden. Sitä ei anneta kuitenkaan meille vielä täydellisenä, kuten emme saa ylösnousemusruumistakaan vielä, vaikka sekin on Jumalan lupaus ja Jeesuksen täydellisen sovitustyön seuraus jokaiselle kristitylle. Täydellistä paranemista kutsutaan ylösnousemukseksi, ja se on Jumalan lupaus jokaiselle kristitylle. Jokainen Jumalan vaikuttama osittainen paraneminen tässä vajavaisessa ajassa on vain esimakua siitä täydellisestä paranemisesta, joka on vielä tulossa.

Millainen tuo maallinen ihminen oli (Aadam), sellaisia ovat kaikki maalliset ihmiset, ja millainen tuo taivaallinen ihminen on (Jeesus Kristus), sellaisia tulevat olemaan taivaalliset ihmiset. Ja niin kuin me nyt olemme maallisen ihmisen kaltaisia, niin me tulemme kerran taivaallisen ihmisen kaltaisiksi. Tämän katoavan on näet pukeuduttava katoamattomuuteen ja kuolevaisen kuolemattomuuteen. 1 Kor. 15:48-49, 53

Kristittyinä emme siis voi vain julistaa uskossa olevamme jo terveitä kaikesta sairaudesta Jeesuksen ristintyön tähden mutta se mitä meidän tulee tehdä, on rukoilla rohkeasti ja jatkuvasti sairaiden puolesta.

Emme voi päättää kenet parannamme

 

Kun Jeesus lähetti kaksitoista opetuslastaan ennen kuolemaansa, heidän yksi tehtävänsä oli voidella sairaita öljyllä ja rukoilla heidän puolestaan parantumista. Jeesus ei kuitenkaan sanonut, että jokainen sairas parantuisi.

Ja missä kuljette, saarnatkaa ja sanokaa: ’Taivasten valtakunta on tullut lähelle’. Parantakaa sairaita, herättäkää kuolleita, puhdistakaa pitalisia, ajakaa ulos riivaajia. Lahjaksi olette saaneet, lahjaksi antakaa. Matteus 10:7-8

Niin opetuslapset lähtivät matkaan ja julistivat, että kaikkien tuli kääntyä. He karkottivat monta pahaa henkeä sekä voitelivat öljyllä sairaita ja paransivat heidät. Markus 6:13

Kuoleman voittanut ylösnoussut Jeesus antoi seuraajilleen – myös sinulle ja minulle – seuraavan lupauksen:

Ja niitä, jotka uskovat, seuraavat nämä tunnusmerkit: …he panevat kätensä sairaiden päälle, ja nämä paranevat. Markus 16:17-18

Helluntaina Pyhän Hengen vuodatuksen seurauksena syntyneen seurakunnan käyttöön on annettu Hengen armolahja nimeltä sairaiden parantamisen lahja. Tätä lahjaa ei ole kuitenkaan annettu jokaiselle uskovalle, kuten ei muitakaan Hengen lahjoja ole jaettu kaikille. Hyvä kysymys onkin se, että jos jumalallinen parantuminen olisi tarkoitettu automaattisesti vastaanotettavaksi uskon kautta jokaiselle kristitylle Jeesuksen sovitustyön seurauksena jo nyt, niin miksi silloin seurakunta tarvitsisi ollenkaan kyseistä lahjaa, ja miksei sitä olisi annettu silloin automaattisesti kaikille uskoville?

Hän (Jumala) antaa Hengen ilmetä itse kussakin erityisellä tavalla, yhteiseksi hyödyksi. Yhden ja saman Hengen voimasta toinen saa kyvyn jakaa viisautta, toinen kyvyn jakaa tietoa, toiselle sama Henki suo uskon voiman, toiselle parantamisen lahjan, joku saa voiman tehdä ihmeitä, joku profetoimisen lahjan, joku kyvyn erottaa eri henget toisistaan, joku kielillä puhumisen lahjan, joku taas kyvyn tulkita tällaista puhetta. Kaiken tämän saa aikaan yksi ja sama Henki, joka jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. 1 Kor. 12:7-11

Parantamisen lahjan saanut henkilö ei voi silti koskaan itse päättää kenet parantaa. Hän toimii ainostaan Jumalan tahdon sekä Pyhän Hengen johdatuksen ja voiman välikappaleena.

Kahdentoista opetuslapsen toimittamaa sairaiden voitelemista öljyllä ja rukousta sairaiden puolesta jatkettiin myös alkuseurakunnassa. Kyseinen käytäntö on myös yhä käytössä monissa kristillissä seurakunnissa.

Jos joku teistä on sairaana, kutsukoon hän luokseen seurakunnan vanhimmat. Nämä voidelkoot hänet öljyllä Herran nimessä ja rukoilkoot hänen puolestaan, ja rukous, joka uskossa lausutaan, parantaa sairaan. Herra nostaa hänet jalkeille, ja jos hän on tehnyt syntiä, hän saa sen anteeksi. Tunnustakaa siis syntinne toisillenne ja rukoilkaa toistenne puolesta, jotta parantuisitte. Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan. Jaakobin kirje 5:14-16

Apostoli Jaakob kuvaa tässä tekstissään mahdollisesti juuri parantamisen armolahjaa toiminnassa jonkun paikalla olevan henkilön kautta. Tai sitten kyse on ihmeestä, jonka Jumala voi tehdä kenen uskovan kautta tahansa. On huomionarvoista, että Jaakob näkee koko toimituksen nimenomaan potilaan hengellisen tilan kannalta, ei vain fyysisen.

Loppupäätelmiä

 

Kristittyinä meidän tulee aina rukoilla sairaiden puolesta uskossa luottaen siihen, että Jumala voi parantaa heidät juuri sillä hetkellä mutta samaan aikaan meidän tulee jättää asia Jumalan hyviin käsiin – Hän joko parantaa tai ei. Jostain meille tuntemattomasta syystä Jumala ei aina paranna, vaikka rukoilisimme kuinka uskonhenkisesti tahansa, ja vaikka sairaskin uskoisi vahvasti parantuvansa rukousten kautta. On kuitenkin tärkeä muistaa samaan aikaan, että moni sairas jää usein myös parantumatta siksi, ettei heille tarjota mahdollisuutta paranemiseen uskon rukousten kautta. Emme usein myöskään rukoile uskossa sairaiden puolesta, koska pelkäämme, ettei mitään kuitenkaan tapahdu, ja sairas vain pettyy meihin ja Jumalaan. On huomion arvoista, että Jumala on tarpeeksi suuri pitämään huolta omasta maineestaan. Meidän ei tarvitse kantaa siitä huolta pyytäessämme Häneltä terveyttä sairaalle. Meidän ongelmamme ei ole päättää tai tietää kuka paranee ja kuka ei, meidän tehtävämme on vain rukoilla sen uskon mukaan, joka meillä on. Suuri Jumala voi käyttää pienintäkin uskoa.

Fyysisen paranemisen perusta ole koskaan uskovassa itsessään: mitä hän tekee, tai kuinka paljon hän uskoo, vaan sen perusta on Jeesuksen sovitustyössä ristillä. Vaikka parantuminen onkin tässä ajassa vielä vajavaista, niin tulossa on mahtava päivä, jolloin kaikki synnin vaikuttama kirous on poissa, ja jokainen Jeesukseen uskova saa silloin kokea, mitä on täydellinen hengellinen, henkinen ja fyysinen terveys.

Minä näin uuden taivaan ja uuden maan. Ensimmäinen taivas ja ensimmäinen maa olivat kadonneet, eikä merta ollut enää. Näin, kuinka pyhä kaupunki, uusi Jerusalem, laskeutui taivaasta Jumalan luota juhla- asuisena, niin kuin morsian, joka on kaunistettu sulhasta varten. Ja minä kuulin valtaistuimen luota voimakkaan äänen, joka sanoi: ”Katso, Jumalan asuinsija ihmisten keskellä! Hän asuu heidän luonaan, ja heistä tulee hänen kansansa. Jumala itse on heidän luonaan, ja hän pyyhkii heidän silmistään joka ainoan kyyneleen. Kuolemaa ei enää ole, ei murhetta, valitusta eikä vaivaa, sillä kaikki entinen on kadonnut.

Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden. Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa.  Johanneksen ilmestys 21:1-4, 22:2-3

Lähteet: Raamattu (Raamattu kansalle-käännös ja vuoden 1992 suomennos), Novum – Uusi testamentti selityksin, The Enduring Word Bible Commentary.