Turun Kotikirkko

 

Blogikirjoitus

Joulun ydinsanoman äärellä

Joulun ydinsanoma on siinä, että Luoja on rakastanut luotujaan liikaa voidakseen jättää heidät hukkumaan synteihinsä

Näin Joulun alla kauppojen hyllyt täyttyvät hellyttävistä postikorteista, jotka kuvaavat sympaattisten eläinten ympäröimää siloposkista Jeesus-vauvaa. Joulu on hienoa aikaa, eikä sen fiilistelyssä ole mitään väärää. Joulun todellinen sanoma on kuitenkin hyvin paljon syvällisempi, haastavampi ja voimallisempi, kuin kuusen ympärillä hyppelevät hiippalakit, tai eläinten syömäkaukalossa lepäilevä hellyttävä pienokainen, ja hyvin usein se hautautuu koristeiden kimalluksen alle.

Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Tämä Johanneksen evankeliumin kolmannesta luvusta löytyvä jae – joka on osa Jeesuksen uudestisyntymää käsittelevää puhetta hallitusmies Nikodemokselle – on todennäköisesti kaikkien aikojen siteeratuin ja rakastetuin jae Raamatussa, eikä suotta. Se tiivistää hienolla tavalla ilosanoman ytimen: rakastava Jumala tuli suuressa armossaan pelastamaan niitä, joilla ei ole mitään mahdollisuuksia pelastaa itseään lähestyvältä tuholta.

Ettei yksikään hukkuisi


Vuoden 1938 Uuden testamentin suomenkielisessä käännöksessä käytetty hukkuisi-sana on Raamatun kreikaksi apollymi. Sana kuvaa muun muassa tuhoutumista, menehtymistä ja menettämistä. Vaikkei sanan alkuperäinen merkitys kuvaakaan merihädässä olevia ihmisiä, niin tämä on silti erinomainen kielikuva. Jokainen maailmassa ilman henkilökohtaista suhdetta Jeesukseen elävä ihminen on kuin myrskyävällä merellä veden varassa ilman pelastusliivejä sinnittelevä epätoivoinen, jota odottaa varma ja lähestyvä hukkumiskuolema.

Matteuksen ja Markuksen evankeliumeissa Jeesus varoitti ympärilleen kerääntyneitä kuulijoitaan helvetin ikuisesta ja sammumattomasta tulesta (Matt.18:8-9, Mark. 9:42-48). Loppumattomalla kärventymisellä pelottelun sijaan hän halusi käyttämällään vertauskuvalla alleviivata sitä, miten kauhea kohtalo on ihmiselle joutua fyysisen kuoleman jälkeen tilaan, mistä Jumalan läsnäolo puuttuu kokonaan ja ikuisesti. Kadotuksella ja helvetillä tarkoitetaan ja kuvataan Raamatussa aina ikuista eroa Jumalasta.

Tässä katoavassa maailmassa jopa kaikkein paatuneinkin sarjamurhaaja pääsee nauttimaan maailmankaikkeuden Luojan läsnäolon erilaisista vaikutuksista, kuten auringonpaisteesta ja lämmöstä, vaikkei uskoisikaan Jumalaan. Tämä on Luojan suurta armoa luotuja kohtaan. Rajallinen ihmismieli ei kykene käsittämään, minlälaista on elää ikuisesti tilassa, missä ei ole pilkahdustakaan Jumalan armosta, hyvyydestä ja läsnäolosta. Jeesus käytti vertauskuvaa helvetin sammumattomasta tulesta ravistellaakseen kuulijansa hereille unesta ja saadakseen heidät ymmärtämään edes pienen murusen sen asian vakavuudesta, miten kauhea kohtalo luodulle on joutua täydelliseen eroon Luojastaan ikuisiksi ajoiksi.

Jeesus puhui totuuden sanoja kuulijoilleen – ehkä kyyneleet silmissään – koska rakasti heitä liikaa ollakseen varoittamatta heitä välinpitämättömyyden seurauksista sanomaansa kohtaan.

Tartu pelastusrenkaaseen!


Usein kuultava argumentti on se, ettei rakastava Jumala voi lähettää ketään helvettiin, ja tämä onkin täysin totta. Jumala ei lähetä ketään ikuiseen eroon itsestään, vaan ihminen menee sinne täysin vapaaehtoisesti hylkäämällä kerta toisensa jälkeen maanpäällisen elämän aikana Jeesuksen Kristuksen tarjoaman pelastuksen synneistään. Juuri siksi Jeesus kärsi sadistisen kuoleman ristillä ruumis tohjoksi hakattuna ja koki tulleensa Jumalan hylkäämäksi, ettei yhdenkään ihmisen tarvitsisi joutua ikuiseen eroon Hänen raukkaudestaan. Pelastustie on avattu jokaiselle Jumalan luo! Johanneksen evankeliumin pienoisevankeliumia (3:16) seuraavissa jakeissa sanotaan näin:

Ei Jumala lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan maailmaa vaan sitä varten, että maailma pelastuisi hänen kauttaan. Sitä, joka uskoo häneen, ei tuomita. Mutta se, joka ei usko, on jo tuomittu, koska hän ei ole uskonut Jumalan ainutsyntyisen Pojan nimeen. (Raamattu kansalle -käännös)

Ihminen, joka hylkää Jeesuksen tarjoaman sovituksen synneistään tässä ajassa hylkää samalla myös ikuisen elämän lahjan taivaassa kuoleman jälkeen. Hän on kuin jääräpäinen hukkuva, joka ei suostu pujottamaan ympärilleen pelastusalustuksesta veteen heitettyä pelastustrengasta.

Sillä niin on Jumala _______ (lisää tähän kotikaupunkisi) rakastanut, että hän antoi ainokaisen poikansa, ettei _______ (lisää tähän nimesi) hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.

Täyttäköön lähestyvän Joulun odotus sydämemme suurella ilolla ja kiitollisuudella Jumalaa kohtaan siitä korvaamattomasta hinnasta, jonka hän maksoi tullessaan pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa kuolemaan ihmisenä, jotta me saisimme elää uskon kautta häneen vapaina synneistämme ikuisesti.

Joulun ydinsanoma on siinä, että Luoja on rakastanut luotujaan – sinua ja minua – liikaa voidakseen jättää heidät hukkumaan synteihinsä. Meille on heitetty  veteen pelastusrengas ja tämä pelastusrengas on Jeesus Kristus, joka syntyi ihmiseksi, kuoli ristillä syntiemme poistamiseksi ja nousi ylös kuoleman voittajana.

Kiitos Jumala pelastusrenkaasta, johon ihan jokainen voi tarttua teoistaan huolimatta tänäkin Jouluna!

https://www.youtube.com/watch?v=K0Ts2R9PD2A