Turun Kotikirkko

 

Demon Hunter – Storm the Gates of Hell (2007)

  • Riku Kankaro
  • 23.3.2014

***½

Matalavireisiä kitaroita, nopeita rumpukomppeja ja aggressiivista laulua. Kaikkea tätä on seattlelainen metalcorea soittava Demon Hunter. Bändin perustivat veljekset Don Clark ja Ryan Clark, jotka ovat ennestään tunnettuja bändistään Training for utopia. Demon Hunter rankattiin vuonna 2007 yhdysvaltalaisen Revolver-lehden toimesta maailman neljän kovimman kristillisen metallibändin joukkoon.

Valitsin arvosteluun albumin Storm the gates of hell (2007) ainoastaan siitä syystä, että kyseinen pitkäsoitto oli ensimmäinen, johon bändiltä tutustuin. ”Stgoh” on bändin neljäs studioalbumi. Jo avausraidan alusta lähtien olin myyty, tällaista musiikkia en ollut aikaisemmin kristillisellä kentällä kuullut. Yhtyeen sanoitukset ovat suoria ja kristillinen arvomaailma kuuluu. Sanoituksissa on myös hyvin elämänmakuisia teemoja ihmiselämän kivuista, surusta ja toivosta. Vaikka meno saattaakin kuulostaa perinteisemmän musiikin kannattajasta hieman roisilta, löytyy levyltä myös rauhallisia kappaleita, kuten Carry me down, joka on yksi suosikeistani. Muita todella hyviä kappaleita ovat Fading away, Thorns, Fiction kingdom ja tietysti nimikkoraita Storm the gates of hell. Albumin heikoiksi puoliksi voidaankin sanoa, että juuri nuo kyseiset kappaleet ovat mielestäni ainoat selkeästi todella hyvät raidat.

Kansitaide noudattaa tutuksi tullutta linjaa. Murskattu paholaisen pää sarvineen koristaa tavalla tai toisella jokaista Demon Hunterin levyn kantta. Metallimusiikissa on tavanomaista uho, ja Demon Hunterin kohdalla se välittyy uhona pimeyttä vastaan. Voidaan tietysti olla montaa eri mieltä siitä, että kuinka paljon kristittyjen kannattaa tuhlata energiaansa uhoon Kristuksen valon loistamisen sijaan. Logo kuitenkin toimii todella hyvin, ja suosiosta kertoo paljon se, että kyseinen merkki löytyykin monelta tosifanilta tatuoituna jonnekin päin kehoa.

Levy kestää pidempääkin kuuntelua, ja itselläni se soi hyvin usein autossa. Olen fani, vaikka en yhtyeen toistaiseksi ainoalle Suomen keikalle pitkän välimatkan vuoksi jaksanutkaan lähteä.